sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kardaanin kunnostus ja perän stefa


Kardaani paloiteltuna.

Kuten muidenkin osien kohdalla, ei myöskään kardaanin kunnosta ollut minkäänlaista tietoa. Mitään ulkoisia vaurioita putkissa ja haarukoissa ei näkynyt eikä ristiniveletkään olleet mitenkään erityisen kuluneet. Kardaanin tukilaakerin kannatinkumi oli perstonnut ja käyttökelvoton, mutta kaikki muu näytti ehjältä. 2012 loppuvuodesta otin osat mukaan etelään ja aloitin projektin purkamalla jälleen komponentit puhallusta varten. Tässä vaiheessa olisi ollut syytä hieman paneutua kardaanin sielunmaailmaan sillä kohdistusmerkit osien välille jäivät tekemättä eikä näin ollen ollut minkäänlaista mielikuvaa kuinka päin osat ovat olleet kiinni suhteessa toisiinsa. Noo, osat kuitenkin purettiin ja puhallettiin ja putket sekä haarukat pulverimaalattiin titaanin harmaalla alkuperäisen mustan sijaan. Halusin alustaan jotain pientä väriä, ettei se näyttäisi aivan totaalisen mustalta vaikkakin päätös tehtiin alkuperäisyyden kustannuksella. Ristinivelten oikeat koot ja mallit tarkastutin pitkän linjan Cadillac harrastajan Hessun avulla ja osat tilattiin työkaverin kautta Racer's placestä. Muutaman viikon odotuksen jälkeen nivelet saapuivat suomeen ja pystyin aloittamaan kokoamisen. Hapero kannatinlaakerin kumi puhallettiin ja annoin rungon vaihdossa Hessulle, jolta sain uudelleen vulkanoidun kannakkeen. Puhalsin vielä uuden kannakkeenkin sillä se oli pintaruosteessa ja maalasin sen kauttaaltaan mattamustaksi. Osa ei tule näkymään mihinkään, mutta tieto siitä että se on ruosteessa olisi syönyt miestä jatkuvasti. Uusi laakeri löytyi Caddydaddyn valikoimasta. Koska mitään merkkejä alkuperäisestä asennus asennoista ei ollut oli mentävä parhaan arvauksen perusteella. Joistakin pienistä käytöstä tulleista jäljistä pystyi päättelemään jotain, mutta tarkkaa asentoa on lähes mahdoton enää tarkistaa. Mahdollisuudet ovat 50/50 ja mikäli tärinää ilmenee otetaan kardani uudestaan työn alle ja tasapainoitetaan uudelleen. Ristinivelet asentuivat paikoilleen mukavasti työhön tarkoitetun puristimen avulla. Myös youtubesta löytyi hyvin aiheeseen liittyviä opetusvideoita.
 
Precisionin ristinivelet toimitti Racer's Place. Taaimmainen nivel on muita jämäkämpi.

Maalatut osat valmiina nivelten asennukseen.

Perämurikka tarkastettiin jo parisen vuotta aiemmin veljen toimesta. Perässä olleet öljyn jämät olivat valuneet säilytyksen aikana hyllylle, joka kieli akselin stefan olevan entinen. Ostin valmiiksi US-partsilta uuden stefan ja tarkoitus oli irroittaa yoke ja sitä paikallaan pitävä kartiomutteri eräs viikonloppu. Mutteri ei se niin vain auennutkaan, ei edes 2m jatkovarrella saati pulttipyssyllä. Käännyin jälleen Hessun puoleen ja suosituksena oli käyttää niin isoa pyssyä kuin löytyy. Juha lainasi töistään ”ison mopon”, jolla mutteri sitten saatiin viimein auki. Stefan vaihdosta ei kuitenkaan tullut mitään sillä uusi stefa oli väärän kokoinen. US-Partsilla ei ollut oikean kokoista stefaa hyllyssä, joten oikeanlainen tiiviste tilattiin Rockautosta. Seuraavana viikonloppuna perä saatiin vihdoin kasaan ja uudet öljyt tupaan. Mitään ei ole ulos tullut, joten korjaus näyttäisi onnistuneen hyvin. Seuraavaksi asennettiin kardaani paikalleen ja kiinnitettiin perään. Etupää jäi odottamaan vaihdelaattikon ja tekniikan asennusta.
 
Murheenkryyniksi osoittautui perän yoken mutteri.
 
Uusi stefa asennettuna ja yoken voi ruuvata takaisin kiinni. Kiinnitys on tarkkaa sillä kiristysmomentti määrittää samalla perän laakereiden esijännityksen. Onneksi mutterin asento oli tälläkertaa merkitty.
 

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ohjausvaihde, nivelistö ja rättinivel



Ohjausnivelistö ja simpukka kiinnitettynä vielä olkaniveliin.
 
Osat olivat melkoisen töhnän peitossa.
 
Ohjausvaihteen eli simpukan kunnosta ei ollut minkäänlaista tietoa. Siellä se paikallaan lepäsi ja ainakin ratti kääntyi joskaan ei siitä oikein voi kovin tarkkaa diagnoosia tehdä. Positiivista oli että simpukassa oli vielä öljyt sisällä, joten se ei ollut päässyt kuivumaan ja ruostumaan sisältä.
Syksyllä -12 otin koko etunivelistön simpukkoineen mukaan työmaalle, jossa purimme sen työkaverinin Antti M:n kanssa. Ensimmäisenä purin ohjausnivelistön kokonaisuudessaan ja tarkistin apusimpukan (idler arm) sekä ohjausvarren (pitman arm) kunnon. Kumpikin komponentti oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten ne puhallettiin alumiinioksidilla muiden osien kanssa ja vietiin sinkattavaksi. Nivelpaketin yhdysputken sisällä olevat pallokartioiset vastinkappaleet olivat ainoat selkeästi kuluneet osat. Ne hiottiin uudelleen pyöreiksi ja kasattaessa pakettia kiristettiin lisäämällä ylimääräinen prikka kompensoimaan hiottua kartiota. Sinkityt apusimpukka ja ohjausvarsi käsiteltiin vielä Por15 manifold grey maalillaa ja se poltettiin pintaan kiinni kosaanilla. Näin osiin saatiin alkuperäinen valurautainen ulkonäkö. Sinkitys tiukensi apusimpukan ruuvia siinä määrin että nyt se on jopa tiiviimpi kuin uusi vastaava.

Valurautaa imitoiva Por 15 levittyy erittäin tasaisesti vaikka se levitettäisiin pensselillä. Se kuivuu lopulliseen kovuuteensa 150'c.
 

Kunnostetut komponentit kiinnitettynä runkoon.
 
Varsinainen ohjausvaihde otettiin työn alle seuraavaksi. Paketti puhallettiin kokonaisena ja maalattiin Por15 ennen sen purkua. Simpukka purettiin atomeiksi ja puhdistettiin tarkasti kaikesta vanhasta öljystä sekä oksidista. Uusi korjaussarja oli ollut hankittuna jo tovin ja se asennettiin niiltä osin kuin se nähtiin tarpeelliseksi. Erikoistyöstöä vaativat teflonrenkaat jätettiin vaihtamatta sillä niissä ei näkynyt merkittävää kulumaa. Neulalaakeri oli myös väärän kokoinen, joten hyväkuntoinen vanha laakeri asennettiin takaisin. Kaikki tiivisteet ja O-renkaat vaihdettiin uusiin. Koska osa oli jo pintakäsitelty oli se kasaamisen jälkeen valmis asennettavaksi.

Vanhasta nivelestä hyödynnettiin kaikki osat kumia lukuunottamatta. Puhalletut osat sinkittiin.

Ohjauksen rättinivel oli parhaat päivänsä nähnyt joten otin sen työn alle seuraavaksi. Rätti oli osittain murtunut ja kuivunut korpuksi. Uusi kumilaippa löytyi US-Partsilta. Käytin Helpin sarjasta ainoastaan laipan ja hyödynsin alkuperäisen nivelen kiinnitysosia kasaamisessa. Alkuperäinen nivel oli kasattu niittaamall,a joten hioin niitit pois, jonka jälkeen tein tappeihin reijät sekä 6mm kierteet. Kierteisiin ruuvasin uudet pinnapultit ja paketti kiristettiin Nylockeilla. Tiivis nivel on taattua Cadillac laatua aina staattisen sähkön poistamista varten suunnitelluin maadoituksineen.
 
 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Lämmityslaite ja säädinpaneli

Lämmityslaitteen säädinpaneli alkuperäisessä asussaan.
Yritin miettiä koskahan otin työn alle Caddyn lämmityslaitteen osat sillä siitä oli jo melkoisesti aikaa. Kuvia selatessani huomasin että olimme jo muuttaneet nykyisessä kotikaupungissakin pariin otteeseen kyseisen operaation jälkeen. Oli siis vähintäänkin aiheellista saattaa kyseinen työmaa vihdoin loppuun.
 
Lämmityslaitteen kotelo menossa purkuun.
Lämmityslaitteen kennon ”paketti” on kiinnitettynä korin tulipeltiin auton sisustan puolelta. Lämmityslaitteen kennon tulo ja meno vesiputket kulkevat pellin läpi ja nimensä mukaisesti kierrättävät vettä kennon kautta. Puhallin työntää ilmaa kennon läpi auton sisustaan. Kaikkea tätä ohjataan kojelaudan alla sijaitsevista säätimistä. Kyseisessä autossa ei ole ollut ilmastointia, joten pelkällä puhaltimella siis tuuletellaan kabiinia. Kaikki lämmityslaitteen säätövivut olivat jumissa ja vaijerit ruostuneet pahasti. Työ aloitettiin purkamalla osat autosta ja irroittamalla komponentit toisistaan. Osat lähtivät jälleen Etelänmatkalle, jossa purin ne kokonaan ja puhalsin ne varsin tuttuun tapaan. Kennokotelon etulevy, jonka pinnapultit tulevat tulipellin läpi jouduttiin vaihtamaan uusiin sillä ne olivat katkenneet irroittaessa. Uudet pultit hitsattiin peltiin ja osat kuljetettiin pulverimaalaukseen. Kotelo maalattiin puolikiiltävällä mustalla vaijerien säätövivustoa lukuunottamatta mikä maalattiin hopeaksi alkuperäisvärityksen tapaan. Kenno kuskattiin paikalliselle jäähdytinkorjaajalle tarkistettavaksi ja mahdollisesti korjattavaksi.
 
Säädinkomponentti oli melkoinen yhdistelma eri osia, jota ei saanut purettua ilman niittien poraamista auki.
Säätövivuston komponentteja ei saanut purettua täydellisesti ilman niittien poraamista auki. Päätin kuitenkin olla avaamatta pakettia ja kumpikin vivusta puhallettiin pakettina ja sinkattiin dippaamalla ne vain osittain altaaseen. Työ onnistui epäilyistä huolimatta varsin hyvin, ja alumiininen taustapaneli pysyi vaurioitumattomana. Ruostuneista vaijereista ei enää kalua saatu, joten uudet vaijerit lähtevät hankintalistalle.
 
Kunnostettu kenno ja sen kehys. Bitumimassa toimii tiivisteenä osien välissä.

 

Kotelon säätovivun kärki oli hukkunut roinan sekaan, joten uusi leikattiin laserilla. Samalla tehtiin muutama varalle.
Toin osat takaisin Pohjanmaalle joskus syksyllä 2010. Kotelo jäi odottamaan kennoa ja säätimet taustalevyjen maalausta. Vierähti kuitenkin jälleen reilu pari vuotta kunnes olin tarpeeksi tympääntynyt katselemaan osakasaa tallin pöydällä ja päätin laittaa osat nippuun. Ehkä osasyynä oli se että lämmittimen kennoa ei edelleenkään ollut tarkistettu saatikka korjattu. Korjaamon omistajakin oli ehtinyt jo vaihtua ennenkuin hain lopulta osan pois täysin alkuperäisessä kunnossaan. Kenno kuskattiin seuraavaksi Pohjanmaalle toiseen korjaamoon, josta tuli soitto jo parin päivän päästä, että kenno täytyy uusia. Viikon päästä sai hakea uusitulla kennolla varustetun osan takaisin. Oletin kasauksen sujuvan kankeasti sillä purkamisesta oli aikaa ja ottamani valokuvat olivat hieman epäselviä. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti vaikka vivuston jatkopala puuttui. Osaa ei löytynyt mistään vaikka se kuvien perusteella oli kyllä ollut tallesa. Niinpä tein nopeasti CAD kuvat uudesta parhaiden hihavakiomittojen mukaan ja uuden hilut laserleikattiin. Viimeinkin sain siis lämppäripaketin kasaan ja eihän siinä mennytkään kuin vajaa kolme vuotta.
 
Valmis paketti. Tässä vielä ilman vivun kärkeä.
Säätimet nappasin hyllyltä eräs viikonloppuilta ja putsasin aluksin kahvojen kromit selvittääkseni niiden kunnon. Vivut osoittautui varsin hyviksi joten puhdistuksen jälkeen pääsin maalaamaan taustalevyn uudelleen mustaksi. Taustan päälle tulevat kirkkaat pleksilevyt olivat hinkattu jo aiemmin siisteiksi joten niille riitti tekstien uudelleenmaalaus valkoisella maalitussilla. Loput osat löytyivätkin hyllystä jo kunnostettuna joten kokosin koko säädinpaketin ja täytyy sanoa että lopputulos oli vaivan arvoinen.
 
Alumiininen taustalevy maalattuna uudelleen valkoiseksi ja tekstilasin tausta maalattuna mustaksi. Mekanismit sinkattiin.
 
Valmis säädinpaneli odottamassa asennusta.