Battery topper tavalliselle akulle

Autossa oli paikallaan hyvin suurella todennäköisyydellä sen alkuperäinen akku.

Pitkän aikaa oli varmaa että hankin autoon samanlaisen Delcon DC-12 akun uustuotantona, kuin siellä oli jo minulle tullessaan. Harvinaista sinänsä, että autossa moinen oli vielä kiinni. Kertonee kuitenkin siitä että auto todellakin on seissyt sieltä -67 vuodesta, niinkuin muut merkit antavat ymmärtää.

Kaikki korkit olivt tallessa. Tässä 1kpl mallina 3D:tä varten.

Akun kylkiteksti jäljennettiin koneella ja tulostin siitä uuden akun kylkeen tarran.

Akun osto alkoi olla syksynmittaan lähellä kun autokin alkoi heräillä pitkästä horroksestaan. Aikani nettiä plärättyäni ja muutamia harrastajia haastateltuani totesin uustuotanto akun olevan ehkä vähän riskisijoitus. Tuo 280$ maksava mötikkä kun on hyvin äkkiä 400€ arvoinen ennenkuin se on vihdoin perillä kaikkinen kuluineen. Siihen kun lisätään riski siitä että tuote on kaput ensimmäisen ajokauden jälkeen ei oikein innostanut. Ehkä 100% näyttelykäyttöön tuo voisi edelleen onnistua. Uustuotantoakku on geeliakku, eli täysin huoltovapaa. Oma kokemukseni geeliakuista tulee tuolta autohifi ajoilta joissa ensimmäistä kesää ollut Optiman keltakantinen laukesi totaalisesti sen syväpurkautuessa. Syväpurkaus siis aiheuttaa geelimötikälle enemmän hallaa kuin perusakulle, se miksi näin tapahtuu pitäisi kysyä asiantuntijalta.
Akkusurffailujen lomassa huomasin kaupan olevan muutamaa erilaista "Battery Topperia". Tämä kohtuu nerokas ratkaisu naamioi akun vanhan näköiseksi. Okei, myönnetään ettei se ihan vastaa sitä mitä alkuperäinen on, mutta asiaan vihkiymätön ei kotkausta äkkiseltään huomaa. Paras asia tässä kuitenkin on se että kannen alla voi käyttää perus nykyakkua. Mikäli akku hajoaa, voi uuden vaihtaa kohtuullisilla kustannuksilla ja ruuvata kannen takaisin paikelleen.

Myynnissä olevia battery toppereita. Haluttua mallia ei ollut saatavilla, joten tein sen itse.

Ongelmaksi Topperin kanssa muodostui ainoastaan yksi asia. Se nimittäin oli pykälää uudemman akun mukaan suunniteltu ja näin ollen hieman eri näköinen. Suurimpana erona on vesityskorkkien paikoitus sillä ne on myytävissä Toppereissa yhdessä rivissä ja vanhemman mallin akussa kahdessa rivissä. Paikalleen tuollaisen uudemman mallisen Topperinkin saa, mutta hieman ahdasta tulee kiinnityspannan asennuksen kanssa kun sen pitäisi mahtua kahden korkin välistä. Loppujen lopuksi päätin ottaa vanhasta akusta mallia ja suunnitella Topperin itse.

Mallinnettu ja rendattu 3D malli.

Suunnittelin kannen muistuttamaan vanhaa akkua tietyin rajoituksin. Tätä ennen tietenkin kävin hankkimassa uuden 110Ah akun jota käytetään Japanilaisissa maastureissa tai isommissa pakettiautoissa. Vertailin kummankin akkujen mittoja ja tein Topperin muodot uuden akun mukaan. Suurinpana erona alkuperäiseen on se että navat on samassa linjassa kun alkuperäisessä ne on ristissä.

Paikoitus tulostusalueelle kahdessa osassa.

Mallinsin osan Solid Worksillä ja tein siihen myös korkit. Mallinnettuja korkkeja en käyttäisi, sillä kaikki alkuperäiset korkit oli vielä alkuperäisessä akussa tallessa. Näin saan varmasti autenttisen ulkonäön. Rendauksen avulla pääsin katsomaan miltä lopputuote näyttäisi ja ainakin omaan silmään se toimi mainiosti.

Jauhetyypin pikamalli vaatiia aina kovettajan kestääkseen.

Palaset liimattuna yhteen. Taustapuolelle tuli 0.5mm alumiini levy tukemaan rakennetta.

Pikamallitulostimen mittarajoitusten vuoksi jouduin puolittamaan mallin, että se mahtuu tulostusalueelle. Tulostuksen jälkeen oli vuorossa osien kovettaminen ja yhteenliimaus. Järkevämpää olisi ollut tulostaa palikka erilaisella tulostimella ABS muovista, mutta hinta olisi pompannut melko rajuksi.

Myös kiinnitysraudan joutui tekemään uusiksi sillä sen piti olla leveämpi kuin vanha.

Hiontavärissä ja kiinnitysrauta maalattuna.

Kuivumisen jälkeen hion ja kittasin kannen ja maalasin sen hiontavärillä. Pohjatöiden jälkeen ruiskutin pintaan 20% kiiltoasteella olevan mattamustan. Korkit on vielä fiksaamatta, mutta kerros keltaista ja ne näyttää tääs uudenveroisilta. Samalla väänsin uuden metallisen akun kiinnityspannan sillä akun yläosan syvyys kannen kanssa on nyt suurempi kuin vanhassa ei alkuperäistä pantaa pysty käyttämään. Näin myös orkkis kiinnike jää hyllyyn odottamaan sitä uustuotantoakkua. Akun kylkeen tein tarragrafiikan vanhan kohokuvion perusteella.

Pohjatyöt tehtynä.

Korkit vaatii vielä pientä TLC:tä mutta muuten ollaan jo valmiita. Napoihin tulee jatkopalat jotka toimitti batterytoppers.

Suunnittelin tarrat vanhan pohjalta ja tilasin mainostoimistosta.

Valmis paketti.

Kromit kotona | Takapuskurin asennus

Kromaus lienee ollut tämän projektin suurin murheenkryyni. Aiemmissa teksteissäni jo syihin viitanneena en ala enää käymään tapahtumia läpi, mutta sen verran voi todeta että hommat on nyt siltä saralta valmiit. Erittäin iso kiitos täytyy lähettää Puolaan Artmet chromin Arturille, joka hoiti osieni uudelleenpinnoituksen. Puolassa kävi siis kolme satsia kromeja. Ensimmäinen lähetys sisälti ikkunan karmit, toinen siipien päät ja etulokasuojien listoja ja viimeinen satsi puskurit eteen ja taakse sekä maskin huulen. Toimitusajat olivat kahden ensimmäisen lähetyksen kanssa 3-4kk, mutta kolmas ja suurin setti osia yllätti positiivisesti, sillä jo reilun kolmen viikon kuluttua lähetyksestä Artur ilmoitti osien olevan valmiit! Melkoinen aikataulukiri siis. Toimitusaikoihin toki vaikuttaa ajankohta, joka kahdessa ensimmäisessä tilauksessa oli keväällä. Kesän kynnyksellä kun on muutama muukin harrastaja huutelemassa osiensa perään, ei luvatut toimitusajat ehkä aina pidä. Puskurit sen sijaan lähtivät matkaan Syyskuussa ja olivat siis valmiit heti Lokakuun alussa. Syksy on siis selvästi rauhallisempaa aikaa myös kromaamossa. Hinta-laatu suhteeltaan parempaa kromaamoa sa hakea. Laatu kun on ollut ensiluokkaista, mutta hinta huomattavasti kilpailijoita edullisempaa. Hinnoittelu tapahtuu aina asiakas- ja osakohtaisesti. Suosittelen lämpimästi kromientisöintiä Artmetilla.

Kromauksen jälki oli jälleen kerran ensiluokkaista.

Hankaliin syvänteisiin kromi ei pääse kunnolla pinnoituksen aikana.

Puskurit saapuivat siis syksyiseen Suomeen, ja samantien kävin ne kaikki yksitellen läpi. Caddyn puskurit koostuvat osista, toisin kuin monissa aikakauden autoissa ne on yksiosaiset. Etupuskurissa on 6-osaa ja takpuskurissa 3kpl. Lisäksi maskin keskellä kulkee "huuli" joka koostuu kolmesta osasta. Uudelleen kromattujen puskurien taustat kannattaa aina maalata, ajoi autolla sitten ympärivuotisesti tai ei. Pinnoitusteknisesti tausta jää vähän paitsioon prosessissa, eikä siellä oleva kromi ole kovin vahva tai pahimmassa tapauksessa sitä ei aina edes ole. kaikissa osissani galvanointi oli kauttaaltaan myös takapuolella, mutta ruosteen kukkien ehkäisemiseksi halusin maalata ne varmuuden vuoksi. Hain hyvin tarkoitukseen soveltuvaa Hammeriten "directt to galvanized" hopeamaalia paikallisesta Motonetista ja maalasin osat sisäpuolelta kertaalleen. Maali tasoittui hyvin ja oli erittäin riittoisaa. Kaikkiin osiin tuota kului n. 4dl.

Hammeriten Direct to galvanized maali toimii ominaisuuksensa puolesta mainiosti puskurien taustojen maalaamiseen.

Takapuskurin tausta kertaalleen maalattuna.

Kuivuessaan maali tasoittuu hyvin.

Suojamaalin jälkeen osat pakattiinkin uudelleen kelmuun ja matka jatkui kohti Pohjanmaan tallia. Ensimmäiseksi työn alle pääsi takapuskuri, sillä perän osalta kaikki muu oli jo kiinni autossa. Keulan kasaamiseen meneekin vielä tovi, joten etupään kromit saa vielä odotella vuoroaan.

Tukiraudat paikallaan. Ne puhallettiin ja maalattiin pulverilla.

Takapuskurin tukiraudat oli odotelleet hyllyssä jo viitisen vuotta. Ne oli aikanaan puhallettu ja pulverimaalattu sekä lakattu. pultit vaihdettiin pääosin uusiin vastaaviin, mutta osa sinkityistä alkuperäispulteista pääsi vielä käyttöön.

Perutuusvalojen pohjat komponentteineen oli kunnostettu jo valmiiksi.

Pienien säätötoimenpiteiden jälkeen takapuskurin "maski" istui myös paikalleen.

Peruutusvalon pohjat oli tehty myös jo aiemmin valmiiksi, joten niille riitti uusien kiinnityspulttien valmistaminen ja asennus paikalleen. Lisäksi paikalleen löysi kunnostettu rekisterikilven valo.

Puskurin asennus vaatii mielellään ainakin kaksi käsiparia.

Asennuksessa tarvittiin sitten hieman lihasvoimaa sillä tuollainen monikymmenkiloinen mötikkä ei ihan yhdelläkädellä paikalleen nouse. Petrin kanssa asensimme puskurin ensin hollille ja jatkoin säätötoimenpiteitä seuraavana päivänä. Muutamaan irroitus /kiinnitys harjoituksen jälkeen asento alkoi vaikuttaa siedettävältä, vaikka aivan varauksettoman tyytyväinen en siihen vieläkään ole. Jatkotoimenpiteet kuitenkin edellyttäisivät tukirautojen kevyttä modifioimista sillä tehtaan säädöt ovat nyt tapissaan. Hieman harmaita hiuksia aiheutti myös tankin luukun jousen asennus sillä siitä ei ollut ainuttakaan kuvaa tullut otettua purettaessa. Onneksi Alakosken Kari lähetti kuvan omasta autostaan ja lopulta tarvittavat osat jousen kiinnittämiseen löytyi.

Jousen kiinnitys tankinluukkuun oli suuri mysteeri ilman ohjeita.

Peräpää alkaa olla nyt nipussa ja se viisysin olemus alkaa vihdoin näkyä. Kontin puolella projekti vielä jatkuu uusien pahvien tekemisellä ja verhoilemisella, mutta ulkoapäin alkaa olla jo valmista.

Pientä hienosäätöä siellä täällä.