perjantai 10. kesäkuuta 2016

Talliprojekti

Talli lähtötilanteessa. Maalamattomat pinnat teki tilasta synkän ja väliseinä ahtaan.
Vaikka blogin puolella on ollut taas vähän hiljaisempaa, on kuitenkin töitä paiskottu muualla. Viime kesänä hankkimamme omakotitalon pihasta löytyi vihdoin se talli, mistä niin monen monta vuotta oli haaveiltu. Talli oli lähtökohdaltaan lämmittämätön ja väliseinällä talliin ja varastoon jaettu kokonaisuus. Sisäpinnat olivat käsittelemättömät ja muutenkin fiilis nuhjuinen. Onneksi edellinen omistaja oli vaihtanut nosto-oven alkuperäisten pariovien tilalle.

Väliseinä oli onneksi kevytrakenteinen, joten sen purku oli helppoa.

Tilaa tuli heti kummasti lisää.

Varaston puolella ei ollut ollenkaan villoja, ja koko tallissa ei oltu käytetty ollenkaan muovia.
Ensimmäinen haaste tallin suhteen oli sen koko. Jo ennen talokauppojen tekoa mittailin tallia ja totesin ettei ilman väliseinän purkamista Cadillac mahdu sisälle. Niinpä oli jo alusta asti selvää että pientä remonttia joudutaan tekemään. Pian selvisi myös että varastoksi määritellyn osan seiniä ei oltu eristetty ollenkaan, joten purkuhommia tulisi entisestäänkin.

Vanhat sähköt purettiin ja uudet asennettiin seinien sisään.

Lähes koko tallin seinät purettu, sähköisestetty ja eristetty sekä muovitettu ja levytetty uudelleen.

Onneksi alkuperäiset tuplaovet oli vaihdettu jo nosto-oveksi.
Projekti alkoi kevyen väliseinän purkamisella, joka ei juurikaan sen kummempia haasteita aiheuttanut. Tässä vaiheessa myös tee-se-itse tyyppinen käyntiovi vaihtui karmeineen ihan oikeaan oveen. Seuraavaksi oli sitten vuorossa kipsilevyjen poisto, että päästiin asentamaan villat koko talliin. Jostain syystä myöskään höyrynsulkumuovia ei oltu käytetty seinärakenteissa, joten käytännössä kaikki levyt joutui irrottamaan. Kun kerran siinä vaiheessa oltiin, päätin asentaa kaikki pinnassa viedyt sähköt seinien sisään. Samalla kolmenapainen syöttö korvattiin kuusinapaisella, että talliin saatiin voimavirta. Loppujen lopuksi vanhoista sähköistä ei käytetty mitään ja kaikki kaapeloinnit uusittiin ja talliin asennettiin oma sähkökeskus. Myös valaisimet uusittiin ja ne asennettiin kulmaan. Ennen talvea talliin on tarkoitus laittaa ilmalämpöpumppu, jolle vedettiin myös sähköt valmiiksi. Samalla asensin ullakkoportaat, jotka helpottavat tavaran kuskaamista välikattoon. 

Katossa ollut luukku suurennettiin ja siihen asennettiin ullakkoportaat.

 

Kun villat, sähköt ja muovit oli vedetty, sai levyt ruuvailla takaisin. Jonkun verran joutui gyprocia uusimaan, mutta pääasiassa päästiin hyödyntämään alkuperäisiä levyjä. Lopuksi perinteiset pohjatyöt ja maalia päälle.

Seinät kitattuna ja hiominen voi alkaa.
Väliseinän poistosta aiheutunut betonilattian ura paikattiin ja koko lattia hiottiin kauttaaltaan. Pinnoitteeksi valitsin Sikan Sikafloor Garagen joka on kaksikomponenttiepoksi.



Lattia pinnoitettiin Sikafloor Garagella.

Asensin vielä katto- ja jalkalistat siistin ilmeen saamiseksi.
Kodinhoitohuoneen kunnostuksesta jääneitä keittiökaappien osia hyödyntämällä sain koko tallin päädyn kalustettua. Jonkun verran toki joutui uuttakin runkoa ja ovea hakemaan, mutta suhteellisen vähällä päästiin. Pöydän kanneksi päätyi tuttu 40mm filmivaneri ja välitilaan teetätin Garage59 tarran.

Kalusteiden sommittelua.

Välitilatarran grafiikka kopsattiin blogin bannerista. Tarra on yhtenäinen.

Alkaa olla valmista.
 
Tunnelmavalaistusta iltanäpertelyyn.
Sisäpuolen ollessa lähellä totuutta oli vielä tarve valaa uusi luiska. En tiedä oliko vanha luiskantapainen jo lähtökohtaisesti suunniteltu päin seiniä, vai oliko se vain vajonnut, mutta oven suussa ollut lähes 10cm korkea kynnys oli melko haastava jo käyttöautonkin kytkimelle. Samalla valukerralla tehtiin muutakin betonitötteröä, joten pelkän luiskan takia ei onneksi tarvinnut autoa tilata.

Uusi luiska valettuna. Luiska kasvoi lähes metrin leveyttä ja 50cm pituutta.
Iltahommina tallia tehtiin kolmisen kuukautta käytännössä sitä mukaa kun oli varaa. Budjetti oli jälleen äärimmäisen pieni, ja paukkuihan se moneen otteeseen. Lopputulos kuitenkin miellyttää itseä ja nyt voi alata pikkuhiljaa hivuttamaan Cadillacia tutustumaan omaan leikkimökkiinsä.

Pieniä viimeistelyjuttuja tulee vielä talliin. Tässä esimerkkinä Motonetista ostettu kello,johon vaihdettin mukavempi tausta.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Delco Moraine - jarrutehostimen kunnostus

Eri puolilta USA:ta tulleet tehostimet. Vasemmalla alkuperäinen -59 ja oikealla -60.
Viimekesäisten vajaan parin tuhannen kilometrin aikana huomasin ettei Cadillacin jarrutehostin toiminut ihan odotetulla tavalla. Olin jo vuosia aiemmin kunnostanut tehostimen ja pääsylinterin. Kesän aikana kuitenkin tilasin uuden korjaussarjan pääsylinteriin, sillä muistin aikaisemman olleen hieman erilainen kuin alkuperäinen. Pian purettuani huomasinkin että aiemmin asentamani korjaussarja oli Bendixin tehostimeen, eikä siinä ollut kaikkia tarvittavia osia Morainen sylinterin korjaukseen. Tällä kertaa korjausarja oli oikea, ja pääsin asentamaan hilut takaisin autoon. Vaikutus ei edelleenkään ollut suuren suuri vaan jarrut tuntuivat edelleenkin tehostamattomilta. Jarrut ilmattiin useaan otteeseen, ja palojakin kiristeltiin ilman muutosta.
Keväällä päätin ottaa pienen pikaprojektin ja hankkia jenkeistä alkuperäisen tehostimen kokonaisuudessaan, ja kunnostaa sen vanhan tilalle. Sattumalta osia alkoi löytyä eBaysta ja muutaman päivän jälkeen olin hieromassa kauppoja tehostimesta. Lopulta Suomeen saapui kaksi korjattavaksi kelpaavaa tehostin pakettia.

Toinen tehostin oli purettu vasti hiljattain. Se oli vuotanut melko pahasti ja sitä kautta ruostunut kauttaaltaan.

Ruostetta löytyi myös sisältä.

Tehostimen paineasetelma.

Asetelman kasausjärjestys.

Stefa ja kumiprikka.

Osat valmiina hiekkapuhallukseen.

Pesuun meneviä osia.


Lisää puhallettavaa.

Toinen tehostin oli ollut parikymmentä vuotta tallin hyllyllä ja toinen muutamaa kuukautta aiemmin irroitettu vielä toimineesta autosta. Vaikka kummatkin tehostimet olivat ulkoisesti samanlaisia oli toinen ilmeisesti vuotta tuoreempi, ja sisuskaluiltaan hieman erilainen. Vanhemmassa mm. Sisärungon tiiviste oli O-rengas, kun taas uudemmassa se on litteä rengastiiviste. Myös tiivisteurissa ja työntötangoissa oli eroja.


Puhallus hoidettiin jälleen alumiinioksidilla.

Koneistettuja osiahan ei kannata puhaltaa sillä tiivistyminen ei oikein enää onnistu. Näillekkin rungoille riitti pesu saippuavillalla.

Osat pestynä kuivumassa.

Itse entisöinti tapahtui totuttuun tapaan purkamisella. Toinen pääsylinteri olikin valmiiksi irti, sillä se ostettiin erikseen. Toisenkaan irroitus ei juuri vaivaa vaatinut. Tuskin koskaan avatut tehostimen kuoret sen sijaan olivat ihan oikeasti tiukassa, eikä pinnapulttien väliin kiilattu tanko tässä tapauksessa riittänyt. Oli turvauduttava talttaan ja vasaraan ja naputeltava kuoret irti uristaan. Hiljattain käytetty tehostin oli vuotanut rajusti jarrunestettä, joka taas oli päässyt ruostuttamaan sisuskalut. Toinen tehosti. Sen sijaan oli sisältä siisti, eikä mekanismin osia tarvinnut kuin puhdistaa. Kuoret ja loput hilut kävivät alumiinioksidipuhalluksen jälkeen sinkki tai keltapassivointikylvyssä ennen uudelleen kasausta.

Puhalletut osat sinkittynä ja keltapassivoituina.

Runko ja asetelma koottuna.

Uudet karkeasuodattimet.

Tehostimen tuuletusilmakanava ja suodatin.


Alipaine haara, jossa myös uusi tiiviste. Tiiviste on lähinnä lian estämiseksi.

Pääsylinterit pinnoitettiin jälleen POR15 Manifold greyllä, joka uunitettiin 150c' uunissa 30min.

Pääsylinterin korjaussarja Moraineen. Bendixin sarja on erilainen.

Sylinterin pohjalle tulee kumiprikka ja sen jälkeen jousi, kuppipää edellä.

Jousen takapäähän tulee kumitalla.

Pääsylinterin ulkopuoliseen huullokseen tulee kumitiiviste.

Tehostimen tiivistesarjat ovat harvaisia ja kalliita, joten päätin uusia vain alipainerungon o-renkaat. Sopivat renkaat löytyivät paikallisesta Puuilosta. Sisäpuolinen stefa oli kummassakin tapauksessa uuden veroinen eikä tarvinnut toimenpiteitä. Pääsylinterin korjaussarjat tilasin Rockautosta. 
Kasausjärjestys on tietenkin oltava oikea että laite voi yleensäkin toimia. Kun osia puretaan kauan aiemmin kuin ne kasataan uudelleen voi järjestys olla melkoista arpomista ilman kunnon kuvia tai ohjeita. Itseasiassa näin oli käynyt auton alkuperäisen tehostajan kanssa ja purkaessani sen huomasin kasanneeni sen väärin aikanaan. Todennäköisesti siis alkuperäisen tehostajan olisi saanut toimimaan vain kasaamalla sen oikein. Vaihdoin kuitenkin uudelleen rakentamani tehostimen paikalleen ja jätin alkuperäisen hyllyyn varaosaksi. Kolmas tehostin lähti läpikäytynä myyntiin ja sijainnee nyt jonkin keskisuomalaisen viisysin konehuoneessa.

Vanha tehostin tyhjätty ja irroitus käynnissä.

Takakansi aukeaa kiilaamalla tanko pinnapulttien väliin. Jos osat ovat ruostuneet kiinni, voi joutua turvautumaan lekaan ja talttaan.

Kunnostetut Tehostimet. Vasemmalla -60 ja oikealla auton alkuperäinen joka kasattiin uudelleen oikein.

-60 Tehostin myyntivalmiina.

Kauttaaltaan entisöity tehostin on mukava asentaa.

Ero alkuperäisiin on merkittävä.

Tampereen Hot Rod & Rock show 2016


Lähtökuopissa ja Safetycar mukana.
Tampereen näyttelyä vietettiin tänä keväänä 23-24.4. Cadillacia pyydettiin mukaan tapahtumaan jo viime keväänä, mutta muiden kiireiden vuoksi päätin osallistua näyttelyyn vasta tänä vuonna. Harrastajien keskuudessa Tampereeen näyttelyä kehutaan vuodesta toiseen pitkälti kovatasoisen kaluston ja leppoisan tunnelman vuoksi.

Räntää ja rakeita..

Ja lopuksi auringonpaistetta.
 Tänäkään vuonna ei tarvinnut pettyä sillä taso oli suorastaan huikea. Oma matkamme starttasi Pohjanmaalta perjantai aamulla. Auto tuotiin ajamalla suoraan Tampereelle. Varmuuden vuoksi Juha seurasi toisella autolla perässä, mikäli jotakin yllättävää sattuisi. Taisipa reissu olla myös ensimmäinen yli 100km pituinen matka. Mittariin kertyi matkan aikana rapiat 500km. Kohtuullisessa säässä aloitettu matka muuttui kuitenkin Virtojen jälkeen ensin räntäsateeksi ja sen perään rakeiksi. Tamperetta lähestyttiinkin sitten iloisen auringonpaisteen ja vesisateen yhteissäestyksellä. Paikalla olimme hyvissä ajoin yhden jälkeen päivällä, ja pian olimmekin jo jonottamassa pesupaikalle Äyräväisen Matin Continentalin perässä. Olipa huikea laite.

Puleeraus hoidettu tältä erää.
 Sisällä pääsimme kohtuu pian sovittelemaan autoa ruutuun ja asentamaan tarvittavia rekvisiittoja. Jo aiemmissa näyttelyissä mukana olleiden infoplakaatin ja näytön lisäksi tein lisäksi auton kansaa sävy-sävyyn olevat näyttelyvalaisimet. Itse lamput löytyi kotoa ja ovat -80 luvun Lampukas kattospotteja. Jalustimet syntyivät ikean rosterisista salaattikulhoista ja puretut osat saivat Cadillacin värisävyt päälleen.








Puunailua kesti aina ilta kuuteen saakka jonka jälkeen suuntasimme kohti näyttelyjärjestäjän tarjoamaa majapaikkaa. Pari päivää sujahti näyttelyssä helposti ja olihan matka onnistunut, sillä kotiintuomisina oli Old Classic luokan voittajapysti. Ja koska palkinto on nimen omaan 1-pokaali erinäisten Top-X palkintojen sijaan, menee sen arvostus omalla kohdalla todella korkealle.

Mukana oli tänävuonna myös Legendoja!

Äyräväisen Mersut ovat olleet itselle tuttuja jo vuosia takaperin, mutta mies on nyt siirtynyt jenkkipuolelle, varsin onnistunein tuloksin. Kaava noudattaa pitkälti aiempaa SEB Mersua värityksineen.

37/38 Ford on alkanut hieman kummitella mielessä, eikä tämä yksilö ainakaan helpottanut asiaa.

Anna-Stiina Kankaan hunajapannari oli melkoinen ilmestys.

Upea luiska Buick.

Hienosti patinoitunut laite. Tosin itse kunnostaisin kyllä loppuun asti.

Tämä komea perä löytyi Amerikan Raudan osastolta.

"Långenin" uskomaton -59 impla jatkettuine peräevineen.

Ruotsalaista Lowrider kulttuuria.

Hallin nurkkaan oli tukittu tämä äreä -59 Chevrolet joka edusti Räyskälän suoraanajo kisoja.

Janhusen Kimmo oli löytänyt varsin mielenkiintoiset liimattavat rengastekstit Stingraceen. Auto alkaa muutenkin vaikuttaa aika lopulliselta.

Todella hieno -34 Ford.

Rauno Qvickin upea -58 Buick. Rauno on käyttänyt auton entisöimiseen yhtä kauan kun allekirjoittanut.

Välillä musiikkia, jota tarjoili tälläkertaa Peer Günt.

Palkintojen jaossa screenille pärähti tuttu laite.


Ja kotiinviemiseksi tuli juuri se mitä lähdin hakemaan.
 Paluumatka sujuikin hienossa kevätsäässä ripeästi monien trailerqueenien välissä poukkoillessa ja olimme hyvissä ajoin takaisin Pohjanmaalla. Onneksi paluu oli sunnuntaina sillä maanantai aamuna lähtiessäni takaisin etelä-Suomeen oli keli hieman toinen. Jokatapauksessa hieno reissu takana ja kohti uusia seikkailuja.

Pikatauko Alavudella.

Pyörähtihän se tonnikin mittariin.

Taivas alkoi loppumatkasta muuttua uhkaavaksi.

Takaisin kotona, reissu ohi.
Maanantai aamulla olikin sitten hieman erilainen keli.